Nemoa ostaessani törmäsin ennakoluuloihin ja minulle myös sanottiin ettei lapsiperheeseen sovi todellakaan uroskoira (ilmeisesti ainakaan tolleri). Jotenkin en uskonut tätä väitettä ja kohta saatan jopa kumota tuon lauseen ;)
Totta kai, kasvattajalle on haaste lähteä myymään koiraa perheeseen joissa on lapset (pojat) 5&3 vee etenkin kun omistaja ei osaa luvata kuuta taivaalta ja kertoa tulevista meriiteistä mitä on suunnittellut. Ainoastaan etsittiin kivaa kotikoiraa jonka kanssa voisi käydä parissa näyttelyssä kasvattajan mieliksi!
Tässä kohtaa kiitän Minnaan joka luotti meihin ja nyt myöhemmin sanonut että oli lähes varma että hurahdan rodunomaisiin lajeihin :D Kasvattajalla on kuitenkin suuri merkitys, tuntea pennut niin hyvin jotta tietää millainen pentu sopii millaiseen perheeseen. Näin sitä saadaan niitä menestystarinoita :) ... Itsellä ei ollut ulkonäkö kriteereitä, kaikki näytti yhtä söpöiltä ja olen ehkä hieman erikoinen, en edes niin pidä valkeista merkeistä naamassa! Tämä on taas niitä omia mieltymyksiä!
Palatakseni lapsiin, meillä on siis ollut tuo mummokissa koko poikien elämän, myös vanhempieni ja siskoni Colliet olivat vielä hengissä muutaman ensimmäisen vuoden poikien elämässä. Tässä kohtaa on todettava että kyllä tunnistaa lapset jotka eivät ole saanut olla eläimien kanssa tekemisissä ja ne eivät olekkaan sellainen normaalijuttu. Sellaiset lapset eivät vaan ole oppinut käsittelemään eläimiä, huutavat ja juoksevat perään, ottavat väkisin syliin jne.
Eläimet on rikkaus lasten elämässä, yhtälailla kun esimerkiksi mummojen/vaarien kanssa tekemisessä olevat lapset osaavat kunnioittaa heitä. Itse olen aina ollut eläinten kanssa tekemisissä ja se on myös siis luonnollista, minulle on ollut täysin luonnollista myös ottaa lapsia mukaan.
Meillä jopa lapset haluavat lähteä mukaan metsälenkeille, aina keksittiin merirosvojen tähystystorni minne mentiin tai autiosaari jne.
Kuitenkin on aikusen vastuu että opetetaan lapsille, mitkä on sallittua ja mitkä ei! Meillä on nyt kun ovat koulussa, sallittua että saavat hihnassa käyttää pissalla omassa pihassa. Muuten mielestäni ei ole vielä lasten asia lenkittää koiria, tiedä sitten missä iässä annan tämän tapahtua. Varmaan sitten kun luotan että asiat sujuu myös silloin kun vastaan tulee koiria. Pesuhommissa minulla on lähes aina apureita jotka haluavat auttaa. Meidän perheen esikoinen on varsinkin hyvin kiinnostunut koiran hoitamisesta ja tekee sitä mielellään. Lähtee mukaan näyttelyihin ja keposta on todella apuakin, tekee kiltisti kaikki pyydetyt. Treeneissä auttelee, heittelee dameja yms. Osaa myös oma-aloitteisesti ilman että sanotaan niin juottaa koiria yms. eli sitä tervettä maalaisjärkeä :) Tämä on luultavasti ihan siitä että on saanut kulkea mukana ja oman kiinnostuksen mukaan olen ohjeistanut ja kertonut! Osaa asioita joita ei kaikki edes ajattele kuten, miten päin noutajahihna tulee laittaa kaulaan :D
Toinen meidän pojista ei ole niin kiinnostunut, mutta sitäkin kunnioitan ja otan kyllä mukaan jos vain tahtoo :)
Mielestäni lasten mukaan ottaminen on myös laatu-aikaa lasten kanssa, onhan se haastellista välillä mutta kyllä se palkitsee kun vaan jaksaa neuvoa ja opettaa....
Lapset ja koira on haastellinen yhdistelmä muttei kuitenkaan mahdoton, se riippuu jokaisesta itsestään miten haluaa asioiden sujuvan ja kuinka paljon on valmis tähän panostamaan :)
Eli SNJ:ssä nähdään, minä tulen ylpeänä kera kepon <3 PS. Mun kepo osaa paremmin käyttää kompassia kun minä joten luultavasti kohta tekee äiteelle myös mejäjäljet ;)
Ihana Matias <3
VastaaPoistaT. Katri