Hyvä/paha näyttely

Pitkän aikaa olen mielessäni miettinyt näyttelyiden merkitystä ja miksi itse jaksan kerta toisensa jälkeen ilmoittaa koiran.
En mielestäni ole ihminen jonka päätarkoitus on saada "kultaa & kunniaa", toki en kiellä etteikö tunnu hienolta menestyä. Minulle näyttelyt on yksi harrastusmuoto koiran kanssa ja se ehkä sosiaalisin muoto jolloin tapaa paljon koiria, minua ainakin kiinnostaa minne päin ollaan viemässä tolleria tyypillisesti. Millaisia aikuisia söpöistä pennuista kasvaa. Kuitenkin ne ihmiset siellä kehänlaidalla, itsellä on ainakin ollut onni tutustua ihaniin ihmisiin ja varsin auttavaisiin. Siihen pyrin myös itse, auttamaan vain jos vaan osaan. Eihän se ole minulta itseltä pois ja uskon sanontaan "niin metsä vastaa kun sinne huudetaan".
Nemon kanssa ei ole ollut helpommasta päästä, mutta tältä seisomalta voin sanoa hienoimmat kokemukset :) Ehdottomasti nuortenluokassa SNJ:ssä ylsi PU4 joka oli minusta super hienoa, kaikista niistä upeista koirista juuri Nemo erottui edukseen. Myös tämän vuoden Turku oli hienoa kun uroksia oli paljon, minusta aivan upeita koiria jotka päihittänyt Nemon todella usein niin sieltä ylsi PU2 ja sai sen viimeisen toivomme Cacibin. En tiedä olenko outo, mutta minä pidän kilpailusta. Se jännityksen tunne kun monta upeaa koiraa kisaa samassa luokassa ja kukaan ei voi arvata mitä tulee käymään. Se on vaan niin upea tunne kun perhoset pörrää mahassa. Mielestäni on siis tylsempää jos ei ole vastassa ketään, toki, eihän se takaa mitään että olet näyttelyn ainoan tollerin kanssa että saisi koko potin. Tuomari on tässä asiassa se jonka mielipide on se joka ratkaisee ja se kuinka kokenut tuomari ja millaisia koiria on nähnyt "uransa" aikana.
Toinen näyttelyiden puoli, se kuinka osataan voittaa/hävitä, sekin on taitolaji todellakin. Oman pettymyksen saa näyttää, totta kai. On sitä tullut itsekin petytyä monta kertaa mutta yritän muistaa kuitenkin onnitella menestyneitä eikä elämäni siihen kaadu vaan häntä pystyyn ja kohti uusia haasteita, ilman sen kummempaa spekulaatioita miksi tuo toinen voitti vaikka mun koira on parempi<--- täysin turhaa ruotimista etenkin jos sen tekee vielä netissä (esim. blogi, face jne.) jolloin kirjoituksen sävystä ei voi tietää mitä kirjoittaja ajaa takaa ja näin tulee väärinkäsityksiä. Maalaisjärkikin sanoo että tuomari on se jonka mielipide ja tulkinta rotumääritelmästä merkitsee.
Näyttelyyn valmistautuminen on yksi minun suosikki osioista, etenkin kun omistaa haastava turkkisen yksilön nimeltään Nemo. Se fiilis kun olet pessyt, harjannut, kuivannut ja kas, se näyttääkin upealta koiralta. Myös trimmaamisen jäljen tulosta on kiva katsella. Näyttelyiden takia emme jätä noutajien mukavia omia harrastuksia, kuten kolme päivää sitten Koda ui mudassa ja minä ainoastaan huuhtelin tyypin ja pari päivää myöhemmin kehään tekemättä mitään. Turkkia ei siis millään tavalla "säästellä" vaan koiran tulee saada elää normaalia elämää, vaikka onkin näyttelykoira---> tälläinen on ehkä onnellinen näyttelykoira :)
Oma valmistatuminen myös, pääsee irti arjen pyörityksestä ja on syy pukea jotain kivaa päälle. Toisaalta haluan myös kunnioittaa tuomaria ja siksi en kehään mene verkkareissa yms.
Kokonaisuutena hyvä/paha näyttely, onneksi niitä hyviä asioita on vaan niin paljon enemmän jonka vuoksi siellä viihdyn ja nautin olostani, tulkoon menestystä tai ei, joku kuitenkin menestyy ja silloin onnitellaan (jos muistan). Pahoittelen myös sitä, olen niin paljon kameran takana että minulta jää väistämättäkin asioita huomaamatta ja siksi siis pyydän nyt kaikilta anteeksi ketä en ole onnitellut jne. Se on täysin tahatonta!!! Kuitenkin pyrin ilahduttamaan omistajia koiriensa kuvilla ja minulta voi tulla kyllä pyytämään jos haluat että yritän kuvata jotain tiettyä koiraa, en lainkaan pahastu, ennemminkin se vaan tarkoittaa että kuvat kelpaavat :)