Pohdintaa...

Meni useampi päivä ennen kuin jaksoin mitään kirjoittaa.
Palataan siis viikonlopun koitoksiin jossa aloitimme meidän ensimmäisessä virallisessa mejä-kokeessa Iitissä jossa Ylituomarina oli Tuula Pekkalin ja siellä oli myös kolme muuta tuomaria ja koirakkoja yhteensä 21.
Tässä tulokset kokonaisuudessaan http://lankkarit.suntuubi.com/?cat=15

Lauantai oli melkoisen pitkä päivä, ensin suunnistimme ja sen jälkeen veretettiin VOI-jälki jonka jälkeen siirryimme AVO-jälkeä suunnistamaan ja sen jälkeen verettämään. Kyllä sitä oltiin useampi tunti metsässä kaikkineen siirtymisineen. Lisäksi koepaikalle ajelin sellasen 40min.

Sunnuntaina ilmottautuminen alkoi 7.30 ja ylituomarin puhuttelu klo 8.00, siitä siirryimme laukauksensietotestiin ja Nemo oli toisessa ryhmässä. Ensimmäisen laukauksen aikana leikimme tennispallolla, Nemo ei ollut aiemmin haulikkoa kuullut. Sitten oli meidän vuoro, Nemon reaktio oli että nousi seisomaan ja katse vaelsi että missä tapahtuu ja mitä, häntä kauniisti kaartaen kuten aina valppaana ollessaan.

Siitä sitten suoraan lähdimme jäljelle numero 4 joka oli meidän tuomarin ensimmäinen jälki josta minun oli määrä hakea sorkka jäljelle jonka minä sitten opastin.
Sitten olikin minun vuoroni olla oppaana ja kyllä jännitti. Minulla oli opastettavana mäykky. Hienosti selvisin eikä tuomarilla ollut huomaututettavaa jäljestä eikä avomerkeistä. Jäljen päätyttyä pyysin lupaa purkaa jälki ja se myönnettiin. Purettuani jälki menin odottelemaan yhteen risteykseen, jotta jälki numero 6 tulisi metsästä ja olisi sitten se meidän vuoro. En tiedä kauan odottelin, mutta pitkältä ajalta se tuntui.

Vihdoin ja viimein minut koukattiin matkaan mukaan ja sitten taas hieman tuomarin odottelua. Tässä kohtaa jo jännitti melkoisesti ;)
Sitten vihdoin lähdimme jäljelle, ensin tietysti rauhoitin koiran ja käskin sivulle istumaan. Siitä sitten lähdimme jäljestämään suhteellisen reipasta vauhtia. Hieman kiemurtelua jäljen päällä, kulma merkattiin ja no pisto ensimmäisen jäljen suuntaisesti, mutta jäljentekijät olivat tehneet sinne piston. Jäljestysilma oli todella haastellinen, kova puuskittainen tuuli. Onneksemme ei sentään meidän suorituksen aikana tullut rakeita. Toinen kulmakin merkattiin jolloin viimeisellä suoralla oli Nemolla hieman vaikeaa, tuuli vei jäljen hajua sivulle ja näin ollen kävelimme sorkan ohi. Kehoituksesta Nemo palasi ja sorkkakin löytyi. Sen Nemo omisti kantamalla tielle. Viimeisenä vinkkinä tuomari antoi että vauhtia vähän hidastaa niin Nemo tekisi jälkitarkempaa työskentelyä ja kehuja sai, nuori koira selvisi haastavasta ilmasta.

Omat fiilikseni kokeesta...
Jäljenteossa olin jopa ajoittain epätoivonen ja pelkäsin että jos jotenkin epäonnistun ja toisen koe menee siitä pilalle. Jälkiparillenikin totesin että mitä hittoa mä täällä teen X)....
Sunnuntai-aamuna mietin kellon soidessa että ihan oikeesti, onko tässä mitään järkeä ja totesin että ei ole ja kampesin sängystä ylös¨....
Opastaessa fiilis oli ok, eikä ollenkaan epämukava....
Jäljellä olessamme taas muistin että MIKSI ME TÄÄLLÄ OLLAAN!!! Nemo nautti jäljestämisestä ja tuli todettua että kyllä tuo koira osaa! Nyt sitten hieman tavoitteita asetettu, mutta ne ei ole vielä julkaisukelpoista....
Mukavaa oli myös, Nemon sisko "Peppi" Hedera`s Frisky Fairy starttasi myös mejässä wappupäivänä saaden AVO 2/37 pist.   Onnea Peppi ja Joona :)
Upeasti siis alkoi sisarusten mejäily!!!

Toinen mukava asia...
Eilen alkoi taipparikurssi, aloitettiin teoria-osuudella... Teoriassa siis taipparit ei kuulostanut miltään salatieteeltä jota en ymmärrä. Kurssin järjestää Lahden Kultaiset RY!