lauantai 5. huhtikuuta 2014

Pohdintoja.....

Tällä hetkellä ajatuksia on monia.
Yritän saada ne "paperille". Ajankohtaista itselleni, tutkia tulevia yhdistelmiä ja toivottavasti myös jossain vaiheessa toiveeni toteutuu.
Jos miettii pennunhankintaa, alkutekijöistä. Nyt en käsittele rotuun tutustumista vaan sitä että rotu on tuttu, mahdollisesti jo kotona saman rotuinen tai muuten jo kokemusta koirista ja olet tutustunut tulevaan rotuusi.
Itse aloitan aina katsomalla sitoumuskasvattajia ja suunnitteilla olevia pentueita. Tutkin kotisivuja tarkasti ja etsin mielenkiintoisen nartun sukulaisten sivuja. Suuri apuväline on ainakin tollereiden kohdalla AM-lista jonne omistajat/kasvattajat ilmoittavat sairaista koirista.
Tästä se kaikki alkoi!
Mihin kiinnitän huomion kotisivuilla?
Ensikin katson sukutaulua, millaisia koiria siellä on, moniko koira kertaantuu ja jos kertaantuvia koiria on tutkin onko aiemmin tehty yhdistelmiä jossa samat koirat kertaantuu ja näin ollen tutkin onko niistä tullut jotain sairauksia jne esille.  Kiinnitän myös huomion luonnekuvaukseen, tuloksiin. Tulokset, minulle ei ole tulokset kovinkaan tärkeät, lähinnä etsin millaisessa yhteistyössä koira on ohjaajansa kanssa. Koiran luonne on minulle se tärkein kaikista, sillä mitä tekee täysin terveellä koiralla jolla ei ole luonne kunnossa ja sen kanssa on haastavaa elää normaalia elämää.
Terveydessä olen valmis tekemään komprommissin ja mietin aina, minkä sairauden kanssa olen itse valmis elämään. Sairauksia kun on monia ja tollereissa ei ole yhtään täysin tervettä linjaa ja pitää ymmärtää että yhdistämällä tietyt koirat niin sieltä saattaa tulla viestejä paljon pidemmältä kuin vain lähisuvusta (isä, emä ja täyssisarukset), viestit saattaa tulla vaikkapa neljännestä polvesta. Tärkeintä on kuitenkin että asioista kerrotaan avoimesti salailematta kuten olemme kertoneet Kodan emän sairastumisesta kilpirauhasen vajaatoimintaan ( ja olen tietoinen suvussa olevista muista sairauksista) ja se ettei etsitä sitä syyllistä kenen syy tämä on (geenit ovat arvaamattomia)!!! Paperilla jalostaminen onkin helppoa mutta lopputulos riippuu täysin siitä miten ja mitkä geenit sieltä nousee esille. Jos kasvattajalla on aiempia pentueita, tutkin heidän terveystulokset, etsin kotisivuja/blogeja ja parhaimmassa tapauksessa olen mahdollisesti nähnyt niitä livenä näyttelyissä/kokeissa/kursseilla.
Koda & Bodi Unkarissa
Kun olen tehnyt kaiken taustatyön ja yhdistelmä edelleen minua kiinnostaa, otan yhteyden kasvattajaan!
Kasvattajalta pyrin kysymään luonteesta, terveydestä ja käyttöominaisuuksista. Haluan tietää myös ne huonot puolet, täydellistä koiraa ei ole, mutta hyvin lähellä voi olla jos ollaan onnistuttu siinä että koira on saanut itselleen sopivan kodin ja ohjaajan!
Kasvattajan kanssa henkilökemiat pitää kohdata, jotta tuleva toivottavasti loppuelämän yhteistyö onnistuu. Asioista pitää pystyä puhumaan, niin hyvistä kuin huonoista sillä haluan että kasvattaja on se ensimmäinen johon voin ottaa yhteyden niin hyvissä kuin huonoissa asioissa.
Tämän jälkeen haluan vielä tutustua narttuun hänen kotiympäristössä jossa olisi mahdollisimman oma itsensä.
Tämän jälkeen asiat toivottavasti etenevät omalla painollaan ja pentuja syntyy :)
Seuraava onkin sitten se oikea pentu, oikeaan kotiin. Pentutestaus on todella hyvä apuväline, myös kasvattajan sanaan kannattaa uskoa. Yleensä tollereissa ihastutaan valkoisiin merkkeihin joka ohjaa ostajaa haluamaan juuri tietyn pennun. Itse pidän taas siitä, miten pentu ottaa minut vastaan ja miten pentu se pentu siellä ryhmässä touhuilee. Onko sivusta katsoja vai "porukan pomo" ja näin ollen mietin millaisen harrastuskaverin haluan ja toivottavasti olen osannut kertoa toiveeni kasvattajalle niin että osaa valita juuri sen sopivan :)

Omaa tulevaisuutta miettien, saanen sanoa että vaikka kaksi kertaa jo tätä samaa olen tehnyt, ei tämä siltikään helppoa ole. Tieto lisää tuskaa mutta samalla osaa ottaa asioita monelta kantilta ja nyt jo tiedän mitä haluan ja millaista luonnetta arvostan ja millaisia käyttöominaisuukisa toivon, rakenne/ulkonäkö plussana. Onnekseni minulla on hyvät verkostot ja minulla on muutama "oppi-äiti" jolta yritän imeä kaiken tiedon mitä vaan voin saada. Ilman näitä ihmisiä jotka auttavat, tukevat ja ennen kaikkea tietävät sellaista tollereista mitä ei googlen ihmeellinen maailma kerro ovat korvaamaton apu esimerkiksi selvitellä kaukaisempia koirien tietoja. Olen kohta ollut tiivisti 5 vuotta tollereiden parissa ja voi sentään kun tunnen olevani vieläkin niin lapsen kengissä.  Alle sananlasku joka kuvaa tunnettani :)

Ingenium munus, discere gaudium! Nerous on lahja, oppiminen ilo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti