Epäonnen syksy sanoisinko!
Koda tosiaan myös eilen sairastui kennelyskään, mielestäni kuitenkin lievempänä kuin Nemolla. Mikä on tietysti todella hyvä juttu, kuhan vaan pysyy tilanne samana tai ei ainakaan huonone.
Nemo alkaa olemaan jo parempi ja yskää ei tule kuin riehumisen jälkeen. En täysin pysty pitämään noita levossa. Ulkona ollaan käyty vain tuossa viereisellä pellolla joten lenkin pituudeksi tulee max. ½ kilometriä yhteensä.
Ruoka on molemmille vielä maistunut samaan tahtiin kuin ennenkin.
Eniten mua harmittaa että nyt ollaan "mökkihöperöinä" ja jotenkin haastellista lähteä yksin lenkille, tuntuu että osa minusta puuttuu kun ei ole hihnoja minkä kanssa mennä.
Kunnollinen pitkä lepo tulee jotta säästytään sitten toivottavasti jälkitaudeilta ja toisekseen ettei tartuteta ketään.
Joten meistä ei varmaan kuulu vähään aikaa koska eihän me tehdä mitään....
Kuvia alla, pari päivää sitten treenailin Kodan kanssa ja no kuvanlaatu taas surkeaa mutta siihen nähden että kameraa käytii meidän 6-vee :)
 |
| Meidän sairastupa untenmailla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti