Joskus seiskan aikaan illalla mentiin, Iisa sai kunnian aloittaa.
Iisa kyllä tietää mitä pitää tehdä mutta välillä muut asiat kiinnostaa. Hyvin tyttö jäljestää ja pidän peukkuja kovasti :)
Nemon kanssa eka suora oli yhtä hötkyilyä ja juoksemista. Ekan kulman jälkeen meno hieman rauhottui ja oli mukavan oloista menoa, makaukset merkkasi pysähtymällä hetkeksi. Viimeisellä suoralla jäljestys oli suorastaan loistavaa, suurin osa matkasta tosiaan oli maavaunuista jäljestystä. Vihdoin alkaa harjoitus tuottaa tulosta ja ehkä alkaa jopa ajatus siitä että kyllä me ehkä joskus taas mennään kokeeseen.
En siis pidä mitään hoppua tämän asian suhteen, aika ei ole vielä ja toisaalta en halua omaa innostustani tappaa nollarivin jatkolla. Sama pätee taippareihin, kovasti yritän asennoitua että ilmoisin Nemon mutta jotenkin en saa sitä aikaiseksi, onkohan tälle tarkoitus.
Muutenkin nyt näyttelyinto on kadonnut sitä mukaan mitä kauemmin menee etten saa aikaiseksi mennä kokeilemaan taipumista, ehkä tässä turhauttaa se että tiedän että tuo osaa mutta keksii sitten kokeessa sitten jotain tosi typerää. Olen myös alkanut miettiä Nemon jättämistä kehistä vähäksi aikaa, sillä tiedän ettei meidän kohdalle suuren suurta menestystä ole luultavasti tulossa ja erin sekä sa:n saaminenkin on todella haastavaa. Tietysti muutamat näyttelyt missä ollaan menestytty mutta nämä on tosaalta pieni prosentti. Eli voi olla että karsin noita meidän näyttelyjä tuosta mitä olen ajatellut....
Välillä vaan tulee tälläinen p**ska omistaja fiilis ja miettii mitä on kaikkea tehnyt väärin. Helpommalla olisi päässyt jos olisi tiennyt mitä tekee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti