Jälleen viisaampi vai pitäiskö sanoa jälkiviisaampi...

Yön yli nukkuneena.... Myös eilen useamman ihmisen kanssa puhuneena hieman pohdintoja!
Mikä meni pieleen eilisissä taippareissa, no se pupu!!! Joka on Nemon kanssa oikeesti kyllä selvästi vähiten treenattu ja ehkä sen vuoksi myös niin jännä.
Lopputulokseen tulin tai paras teoria on tuohon kusemiseen on ettei miehenä keksinyt mitä tälle pitää tehdä ja ei oikein uskalla kantaakkaan niin ainut "järkevä" ajatus on merkata et tää on mun. Nemo on välillä niin mies, huoh!
Eniten tässä harmittaa että muuten suoritus oli mielestäni todella hyvä. Vesityössä hukkasi veneestä heitetyn  markkeerauksen ja ui rantaan, otti vauhdin ja näki lokin ja haki sen. Vesityö on Nemosta myös todella hauskaa ja siinä sivussa kerkeää myös vesikuplia metsästää ja tässä kohti tuomari hieman naurahti =D 
Hakuruudussa maasto oli melko tiheää puustoa ja Nemo ei nähnyt minne heittovaris heitettiin. Lähetin Nemon ensin vasempaan reunaan josta toi ensimmäisenä merkatun variksen. Sitten lähetin oikeaan reunaan josta toi siitä läheltä. Sitten keskeltä ja viides ja viimeinen oli se heittovaris. Olen todella ylpeä siitä hakutyöstä, minun ei tarvinut kertaakaan kutsua uuteen lähetykseen vaan kerran ainoastaan lennosta näytin suuntaa kun oli mennyt "hakualueelta" ulos. Tuomari kehui Nemon työskentelyä jo siitä tuli tosi hyvä fiilis :) Etenkin kun itse tiedän kuinka nollasta me ollaan lähdetty työstämään tätä ja ihan liian myöhään. 
Yksi vuotiaana Nemon kanssa aloitettiin ja silloin oli kova työ saada edes kantamaan varista ja nykyään Nemo lähtee hakuruutuun häntä heiluen joten kait me jotain hyvääkin ollaan saatu aikaiseksi. Myös tilastollisesti kaksi kolmesta yrityksestä ollaan päästy jäljelle joka on kyllä tyssännyt siihen pupun kohtaan. Nyt pohdinnassa mitä tehdään seuraavaksi.... Ystävällinen koiratuttu kävi tänään työpaikallani (kaupassa) ja kysyi kuinka meni ja kerroin mitä tapahtui. Hän tarjosi meille ystävällisesti pupun koipia treenaukseen, tottahan tartuin tähän tilaisuuteen. Paikan päällä kysyin olisko myydä verta ja nyt on 5 pulloa lisää verta tuolla pakasteessa ja kaupanpäälle saatiin vielä sinisorsan kuivattuja siipiä, hieno homma :)


Tänään lenkille otin damin mukaan ja Nemolle tein kantoharjoituksia, sitten matkanvarrella tein pienen haun Nemolle ja vitsi et pojalla oli kivaa. 
Eilen kyllä tuli muutamaan otteeseen itku, sen voin myöntää. Koiraa en voi  missään tapauksessa syyttää vaan itsehän en ole tehnyt tarpeeksi töitä että se suorituminen pupun kanssa olisi täysin varmaa joten peiliin saa katsoa! En mä ehkä vielä heitä hansoja tiskiin, niin mut saatiin vakuutettua että poikahan on vielä alle kolme vuotta joten meillä on aikaa.  Tuomarikin totesi että vähän treeniä niin kyllä se läpäisee, pitäisköhän uskoa?!


Kohta pääsemme perheen kanssa katsomaan Kodaa, ensimmäistä kertaa kävin yksin joten lapset jo hieman odottaa näkevänsä pennut :) Itsellä on jo melko vahva mielipide kuka pojista se olisi mutta eihän sitä vielä voi sanoa. Katsotaan mitä opaskoirakoulun kouluttaja Pekka Korri sanoo pennuista ja myös mitä Manta on mieltä. Tietysti myös ne pallit ;)


Tämä on muutes sadas blogipäivitys että kait mulla joskun on ollut ehkä jopa hieman asiaakin ja nyt sen kunniaksi olisi kiva tietää ketkä kaikki tätä oikein käykään lukemassa? Nyt kommentoimaan tai liittymään lukijaksi. Tilastojen mukaan kävijöitä kuitenkin säännöllisesti on mielestäni aika paljonkin :)