sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Kaksi kertaa yksi on VOI ;)

Työkuvioiden takia kävimme ystäväni Sannan kanssa suunnistamassa jälki jo aiemmin tiistaina, meillä vaan oli hieman erimielisyyksiä kompassin kanssa, jotenkin ihmeellisesti jälki ei mennyt yhtään niinkuin pitäisi vaan päädyimme takaisin tielle =S, sitten aloitimme uudestaan ja silloinkin siitä jäljestä tuli ihan epäsymmetrinen ja lisäksi melko huonon mallinen. Yön yli pähkäiltyämme kysyimme koevastaavalta voidaanko mennä vielä uudestaan jotta saataisiin parempi. Keskiviikkona suuntasimme uudestaan Iittiin ja tällöin otimme myös lapset mukaan ja aloitimme edellisen jäljen purkamisella jolloin kännykkäni tippui keskelle metsää kun olin antanut sen lapsen taskuun. Onneksi ei ollut tippunut märkään ojaan ja sattui olemaan sillee että oli kenttää. No ei kun etsimään sitä ja Sanna soitteli siihen, monta kertaa oli ettei voinut soittaa kun ei ollut kenttää. Olin ihan varma ettei löydetä sitä, saavuimme suunnilleen kulmalle ja siinä Sannan tyttö Eeva (5vee) totesi että ei se minusta se kulma näin korkealla ollut ja siirryimme 10 metriä alemmas ja sitten kuuluikin jo ääni, huhhuh sentään. Ennen puhelimen löytymistä olin täysin valmis soittamaan ja sanomaan ettei tästä tule yhtään mitään etten osallistu kokeeseen kun tuntuu että kaikki tökkii. Eli yhteensä suunnistimme kolme kertaa sen jäljen ja onneksi viimeinen kerta onnistui. Täytyy sanoa että täydellä sydämmellä teimme joten kiitokset Sannalle joka auttoi minua kun en muuten olisi saanut jälkiparia vaikka ei edes itse edes osallistunut kokeesee... Kiitos Sanna <3
Tästä oppineena pyrin heti seuraavalle suunnistuskurssille ;)
Verettäminen sujuikin todella hyvin ja sain avukseni Minnan joka ystävällisesti jaksoi vielä minun jäljen tallata. Samalla pienensin merkkejä ja lisäilin piilomerkkejä.

Sunnuntai aamuna kello soi klo 02:00 ja vartti siitä niin olin pakannut kamat ja koiran autoon. Kolmelta olin sitten koepaikalla jossa nautin aamukahvin :) Aamu alkoi laukauksensieto testillä eikä mitään poikkeavaa. Hetken aikaa majalla odotellessa sillä minulle tuli arvalla koejälki numero kaksi. Nemo aloitti yllättävän rauhallisen jäljestämisen ja menimme jäljen päällä siksakkia. Ensimmäinen kulma ohitettiin sisäkautta, toinen osuus meni taas jäljen päällä ja pari kertaa muistutin Nemoa mitä ollaan tekemässä. Toinen kulma ohitettiin sisäkautta myös ja tässä vaiheessa ajattelin että kakkonen tulee. Puolessa välissä kolmatta osuutta Nemo jo haistaa sorkan joten ilmavainulla suoraan saadolle. Ihme kyllä nuuskii sitä vain eikä ottanut suuhun niin kuni yleensä.  
Oma opastus meni hyvin ja pysyin hienosti jäljellä, tuomarilta sain kehuja hienosti merkatusta jäljestä :)Me emme saaneet koeselostusta koska nyt oli ohjelmassa jotain häikkää ja meidän ja toisen kilpailijan tiedot oli mennyt sekaisin, saadaan postissa sitten myöhemmin.
Kuitenkin omasta pelosta huolimatta saimme AVO 1 tuloksen, juuri rimaa hipoen pisteillä 40...... Ei mairittelevaa, kuitenkin riittävä ;) Kahden kokeen "taktiikalla" siirtyminen voittajaluokkaan, joten kait meidänkin olisi alettava treenaamankin eikä vain mennä kokeeseen ja tekemään sinne päin....
Nyt on muuten väsynyt koiruus, ensin oma jäljestys sitten mun kanssa purkamaan opastamani jälki ja sitten koepaikalla oli aivan ihana labukka johon Nemo rakastui eli rankka päivä ;)


Meidän ylpeyden aiheet eli 2* AVO1 palkinnot, ehkäpä hienointa mitä tähän mennessä ollaan saavutettu :)
Täytyy kyllä sanoa että että olen ylpeä tuosta punanenästä ja  nuo kaksi palkintoa on hienointa mitä ollaan saavutettu vaikka sertejäkin ollaan muutama ansaittu.

4 kommenttia: